Halusin vain tulla toivottamaan vielä hyvät joulut kaikille, jotka täällä vierailevat ja ehkä tätä blogia seuraavatkin. Nyt on niin, että olen ollut kesästä asti ja sen jälkeen koko syksyn sen verran sairas, että loputkin voimavarat ovat huvenneet olemattomiin. Sanalla (tai parilla) sanoen - olen todella väsynyt. Kaikenlainen mineilykin on jäänyt siten taka-alalle. Olen yrittänyt pääasiassa jaksaa tätä koulun ja työn yhdistelmää ja siinä sitä tekemistä on ollutkin. En osaa sanoa, koska palailen näiden mukavampien asioiden pariin, toivottavasti pian.

(raapustelin tänne joulukortin, ja kun skanneri teki tenän, niin värit + laatu on nyt sitä mitä digikameralla saa... )


Saatiin meillekin sitten valkoinen joulu, aika harvinaista täällä länsi-rannikolla. Kai sen jo nyt uskaltaa sanoa ääneen, ettei heti sula pois. :)

Tällä pihalla ei perhoset lentele ja ruusut kuki. Vaikka on yhä edelleen keskeneräistä, edistys entiseen on huomattava. Tein vielä yhden puun lisukkeeksi, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että tuonne ei enää yhtäkään risukkoa mahdu. Ainakaan mitään korkeaa. Joitakin puskia, heinikkoa ja köynnöksiä ajattelin lisätä pihan vasemmalle puoliskolle, koska olen sitä mieltä että tuollaisen kuolleen puutarhan tulee olla runsas. Enemmän on enemmän-periaatteella.

Vasemmalla on tuo puuversio nro.3. En osaa sanoa mikä näistä olisi nyt sitten se onnistunein, sillä kaikki ovat jollain lailla yhtä hyviä, kun rungot on väritetty ja detaljit lisätty. Ehkä rungon kuvioinnit onnistuivat parhaiten kuitenkin tässä viimeisessä.


Kasasin kollaasin joistakin yksityiskohdista:


Vaikkei kukaan kysynytkään, niin kerron silti:
Tein puut käyttäen runkona rautalankaa, jonka taas päällystin kukkateipillä. Ns. "luurangon" ympärille kasasin lopulliset muodot DAS-massalla ja pikasiloitteella (onko olemassa mitään, mihin sitä ei voi käyttää?). Rungon pinnan muotoilin muovailutikulla näyttämään enemmän oikealta puulta. Joissakin kohdissa kyllä lievä massaisuus näkyy. Käytin maalauksessa extrana hieman ohennettua hopea-askartelumaalia luomaan jokseenkin aavemaista lookkia. Luonnossa näyttää aika lailla kivalta. :)


Ensi viikonlopusta ja ensi viikosta on tulossa kyllä niin kiireinen, että luultavasti seuraavaa blogimerkintää joutuu taas odottamaan...

Yleensä en halua näyttää mitään keskeneräistä, mutta teen tällä kertaa poikkeuksen. Ajattelin, että tässä pihan tekemisessä menee vielä niin kauan aikaa, että tuleva postaus kestäisi taas ikuisuuden tullakseen. Yritän muutenkin nyt päivitellä tätä useammin kuin kerran tai kaksi kuukaudessa. ;)

Kuvanlaatu on taas mitä on. Päivänvaloa ei vaan riitä, ja vaikka suoraan kotiin päästyäni kiiruhdin parvekkeelle kuvailemaan niissä valonrippeissä mitä neljän aikaan oli, ei se auttanut. Tässä mielessä tämä vuodenaika on yksi tylsimmistä, vaikka pidän muuten enemmän sen synkkyydestä kuin kesäauringosta.

Olen siis väsäillyt puita. Tai no tässä tapauksessa se on aika harhaanjohtavaa sanoa "puita", sillä niitä on vasta kaksi. En tiedä helppoa ja nopeaa oikotietä onneen tässä tapauksessa ja näin ollen näidenkin häkkyröiden tekoon on uponnut aikaa tovi jos toinenkin. Voisin kuitenkin sanoa, että olen aika lähellä läpimurtoa. Kolmannen puun kohdalla olisin jo viisaampi. Harmi vain, että materiaali loppui kesken ja aikaiseksi saisi nyt enää vain kitukasvuisen koivun ja tavoitteenihan ovat paljon paljon korkeammalla.

(Suosittelen jälleen kerran klikkaamaan kuvia suuremmiksi)

Tässä yllä on se ensimmäinen puukokeilu. Tarkoituksella siinä ei ole lehtiä. Ei sen puoleen että sellaisia siihen osaisinkaan lisätä... mutta jotenkin minulla on sellainen visio, ettei kukkivat omenapuut oikein sovi Kalmankujan pihaan.

Tässä on taas se toinen versio. Huomattavasti tyytyväisempi olen tähän. Siinä on osana jopa ihan oikea oksa. Oksia voisi olla toki enemmänkin, ehkä sitten siinä seuraavassa olen kärsivällisempi.

Väliaikakatsaus itse pihalle. Jatkopalan maaosuudelle olen oikeastaan vasta liimannut, muuten se on niillä sijoillaan mihin se viime kevään innostuksen jälkeen jäi. Se aitaus pitäisi vielä joskus tässä pykäistä pystyyn. Olisi se vaan eri hienoa saada tämä osuus vihdoin valmiiksi, tämä kun on juuri se asia jota eniten tässä talossa tulee katseltua ja jonka aina ensin näkee.

Ma luulen että kaikki taisi olla tällä erää tässä. :)


edit. kokeilin uutta tekstieditoria ja ehkä kymmennellä julkaisukerralla teksti näytti siltä kuin pitää, helppoa ja kätevää!?

Viime postauksessa kirjoittelin seuraavaksi ryhtyväni Kalmankujan puutarhahommiin. Sainkin sen jo aloitettua, mutta kaikki on vielä niin kesken että jätän sen aiheen käsiteltäväksi tulevissa blogimerkinnöissä. Askartelin aika hauskan puunrangan, mutta ei siitä vielä enempää.

Vaikka tämä viikko on ollut erityisen kiireinen opiskelun puolesta, olen joka ilta nipistänyt ajasta sen verran että sain jopa valmiiksi asti yhden kokeilun. Tuumin, että tuo Kalmankujan olohuone on kovin ahdas ja sen nykyinen takka vie liikaa tilaa. Sinne sopisi siis paremmin kulmassa tönöttävä takka. Mietin takan mallia jonkin verran, sillä en halunnut tehdä siitä ihan tylsää ja tavallista. Lopulta ajauduin uhkarohkeaan kokeiluun tehdä kaarevia muotoja materiaaleinani tyhjä kissanruokapakkaus, liimaa ja pikasiloitetta.
Alla olevassa kuvasarjassa näkyykin miten kävi...


Napsin jopa pari vaihekuvaa ja tässä on takan muurauksen pinta ennen maalausta. Yläosan muoto ei ehkä välity tarpeeksi hyvin näissä kuvissa ja en voi kyllin korostaa sitä, miten hankala tuota oli tehdä. Noiden tiilien/kivien raaputtelu oli sitä vastoin se hauskin ja helpoin homma, vaikkakin aikaa vievää. Käytin työvälineenä hammastikkuja ja niitä kuluikin aika monta kun menivät helposti poikki. :)

Ja tällainen se sitten olis noinniinkun valmiina.


Tuonne sisälle olisi hieno saada jokin tuliefekti, mutta en oikein vilkkuvasta tekotuikkukynttilästä tässä kohtaa diggaile ja ne hienot sähkövalaisimet sitten taas maksaa vähän enemmän, joten toistaiseksi ollaan ilman valkeaa.

Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy ehkä parhaiten se idea. Otin näitä kuvia yöllä keinovalossa onnettomalla taskukamerallani ja siitä johtuen hämärän olohuoneen kuvista ei tullut yhtään esittelykelpoista otosta. Avoimessa yläkerrassa kuvaus onnistui vähän paremmin. Pitää odotella parempaa kameraa ja valoisempia kuvaushetkiä, että saan takan kuvattua oikealla paikallaan.


Tänään on luvassa vielä loppukevennys, kaikkien aikojen postaus etten sanoisi:

Krizze muisti tätä kiireistä bloggaajaa tunnustuksella ja siitä suuri kiitos. :) Tunnustus saa tuntemaan siltä, että on ikäänkuin olemassa tässä valtaisassa blogiviidakossa. :D

Eikä siinä vielä kaikki.

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
Kiitos kiitos

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Kyllä se tuonne sivupalkkiin pian ilmestyy, kunhan kerkiän laittaa...
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
Eli Krizzeltä
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
- Stressaan helposti aivan mitättömistäkin asioista ja menetän usein siksi yöuneni
- Huolehdin paremmin kissojeni hyvinvoinnista, kuin omastani
- Keräilen taulujen kehyksiä, vaikkei niihin olisi mitään laittaakaan
- Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti 11-vuotiaasta (13 vuotta siis). Minulla on laatikollinen täyteen kirjoitettuja kirjoja ja joka kerta niitä lukiessani olen heittämässä ne kaikki pois, mutta joka kerta kuitenkin jätän sen tekemättä.
- En ole oikeastaan koskaan kipeä, mutta kärsin migreenistä senkin edestä
- Haaveilen omasta talosta lähes päivittäin
- Töissä olen pakkomielteisen tarkka hygieniasta ja järjestyksestä, mutta oma kotini on lähes aina kaaoksen vallassa (jakautunut persoona? :D )
5. Anna tunnustus seitsemälle.
Ei pysty, tämä on jo ollut niissä joita seuraan...
6. Linkitä nämä blogissasi.
-
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
-
Jeps, palailen askartelujen kimppuun ja aion valvoa ainakin puoli kahteen, mutta mitä väliä, huomenna on vapaata. :)

Viimein koitti odotettu syysloma. Se on kylläkin jo puolivälissä, ja vasta tänään oli varsinainen oikea vapaapäivä, mutta oli tuossa alkuviikosta kuitenkin sen verran vapaata aikaa, että tekaisin muutaman kirjan taas kirjaston täydennykseksi. Ihan tulosteita nämä ovat, kirjat ja kirjeet, mutta ihan hienoja. (kuva kannattanee klikata suuremmaksi) Kirjat ovat myös oikein luettavaa mallia.
Kokeilin tehdä kaksipuolisesta teipistä pieniä opuksia, kuten olen nähnyt joissakin blogeissa, mutta minusta ne ei vaan ole niin kivoja, kun niitä ei voi sitten availla ja lukeakaan. Muutaman sellaisen kuitenkin annoin jäädä hyllyn täydennykseksi. Näissä selattavissa on kyllä isompi työ, mutta minusta se kannattaa. :)

Seuraavaksi talon kanssa ajattelin ryhtyä jatkamaan ulkokuoren rakentamista loppuun. Vähän ennen muuttoa sain laajennuksen valmiiksi. Pihaakin piti jatkaa vasemmalle koko etuseinän mittaiseksi ja kasvia ja köynnöshärpäkettä laittaa lisää. Se aitakin on yhä vain tekemättä. En tiedä kuinka hyvin se aita tulisi sitten kestämään, Monnilla kun on tapana kiipeillä talon päällä ja sivuilla ja vähän sisälläkin. Tarkoitan tässä siis sitä vain, että onko se sitten ihan turhaa vaivannäköä? :/

Tässä pari päivää olen ollut sairauslomalla ja eilen sain vihdoin valmiiksi yhden pienen projektin. Ajattelin, että Kalmankujallekin sopisi hyvin kiinalainen kaappi, sehän voisi olla vaikka tuotu ulkomaanmatkoilta tai perintönä saatu kapistus. Minusta ne on todella kauniita ja huolisin omaankin kotiin oikean kokoisena, mutta ovat myös aika kalliita sekä mini-kokoisena että normaali koossakin. Kokeilin sitten miten onnistuisi tehdä itse tuollainen kaappi ja alla onkin nähtävissä kokeilun lopputulos. Kyllä se asiansa ajaa, eikä maksanut senttiäkään.
Materiaalina käytin pahvia ja bambulastua. Käyttämäni pahvi oli sen verran ohkaista, että jouduin liimaamaan sitä kerroksen useamman päällekkäin, jotta kaapista tulisi tukevampi. Maalasin ovet akryyliväreillä vapaalla kädellä sen kummemmin suunnittelematta. Maalaukset eivät siis ole kovin symmetriset, mutta ihan riittävästi. Nyt jos aloittaisin tuon jutun alusta, niin maalaisin oviin lohikäärmeitä. Keksin sen vain liian myöhään, vaikka toki noidenkin päälle voi vielä maalata. Aika tyytyväinen olen myös tuohon lukkoon. :)



Sisäpuoli on aikas kivan kiinanpunainen. Hyllyjen reunat sipaisin kultamaalilla, mutta se ei ehkä tästä kuvasta välity.

Että tämmöinen projekti täällä!


Tähän loppuun ajattelin laittaa hyvin havainnollistavan kuvan tästä minun vauvasta, joka ei enää niin vauva olekaan, huomasin sen tässä eräänä päivänä. Vai mitä voi tuumata tästä kuvaparista, samalla tuolilla istutaan:


Vasemmalla on siis Monni 3kk ja oikealla 9 kuukautta myöhemmin. En ihan onnistunut nappaamaan jälkimmäistä kuvaa niin, että kissa istuisi aivan suorassa ja ryhdikkäästi, mutta näkee tästä kuitenkin että kyllä se vaan on varttunut ihan huomaamatta. Painoakin on mukavat 5,5 kiloa, enkä näkisi että siinä on yhtään ylimääräistä. Taitaa tästäkin tulla ihan kivankokoinen möhkäle kuten kaveristaankin, kasvukausi kun jatkuu vielä jonkin aikaa. :)

Ikävä se on todeta, mutta juuri mitään uutta ei mini-rintamalla ole tapahtunut. En ole voinut oikein hyvin viikkoihin ja liikenevä vapaa-aika on mennyt lähinnä kokovartalopuudutusta muistuttavassa tilassa. Toisaalta mielessä pyörii yhtä ja toista mitä haluaisin tehdä ja toteuttaa, mutta ajatuksen asteelle ne asiat jäävät kun ei oikein jaksa.

Uuden bannerin kuitenkin piirtelin yhtenä iltana. Tämä versio on oikeastaan pitemmälle viety luonnos, mutta ihan kiva tuokin, en vain tiedä onko parempi pitää se tällaisena mustavalkoisena vai säilyttää ihan alkuperäiset värit. Katselen sitä nyt ainakin vähän aikaa noin. Ainakin Kalmankujan ulkomuoto on päivitetty nyt näin banneriinkin, loppullisen piirroksen tehdessä vielä tuloaan.

Eikä yhtäkään blogitekstiä voi kirjoittaa ilman kuvaa, vaikka sitten näin kissoista. Siinä ollaan taas iltapesulla. :)

Niinhän se oli, että kun jokin aika sitten hävitin vanhan blogini, jäi sinne joitain sellaisiakin juttuja joita ei vielä täällä bloggerin puolella ole lainkaan käsitelty. Yksi niistä on Kalmankujan asukkaiden esittely. Ovathan he kuitenkin aika oleellinen osa tämän blogin maailmaa, joten päätän tässä ja nyt korjata tämän puutteen.

Nukkekodissa asuu siis pariskunta, herra ja rouva Kalmankuja. (en tiedä onko asukkaat nimetty talon mukaan vai talo asukkaiden..?) En ole oikein keksinyt heille luontevia etunimiä, joten olen tähän asti kutsunut asukkaita vain herraksi ja rouvaksi. Perheeseen ei kuulu ainakaan toistaiseksi lapsia, sillä alusta asti olen ajatellut etteivät lapset ole välttämättömyys, mutta saa tulla jos on tullakseen. Sen sijaan kissoista, ja nimenomaan mustista sellaisista, ajattelin talon täyttyvän. Jossain vaiheessa talon ylimpään kerrokseen muuttaa varmasti myös ikioma kotikummitus, mutta se on vasta työn alla. Aion yrittää tehdä jotakin muuta kuin lakanamytyn, katsotaan miten sekin sitten onnistuu. :)

Nuket ovat rungoltaan aika rajun muutoksen kokeneita valmisnukkeja. Rouva on posliiniraajainen ja harmillisen kankea. Herra sen sijaan taipuu senkin edestä, kiitos rautalankavartalon. Nukeilta on siis vaihdettu hiukset, ommeltu uudet vaatteet ja maalattu kasvot. En onnistunut löytämään kovin kummoisia kuvia nukeista alkuperäisasussaan, miehestä en itseasiassa ollenkaan, mutta laitan tähän kuitenkin kuvan eniten sitä muistuttavasta nukesta. Alkujaan miehen puku oli ruskea ja päässä oli jonkinlainen ruskea huopahattu, hiukset olivat lyhyet ja ruskeat nekin. Rouva taas oli täsmälleen alla olevan kuvan mukaisen näköinen.

Olen kokeillut tehdä omiakin nukkeja, mutta kasvojen muotoilu on sen verran vaikeaa, että niistä on tullut turhankin persoonallisen näköisiä. En haluaisikaan, että niiden pitäisi niin kovin kuvankauniita olla, mutta ei kai kaikki voi näyttää kamalalta noita-akaltakaan? :D




Tässä nyt tämä rouva kahdesta ilmansuunnasta kuvattuna. Esittelin tämän jo helmikuussa, mutta menköön uudestaan. Kasvojen maalausta täytyy kenties hieman korjailla, kun ostin sitä varten ihan uuden näädänkarvaisen ja pikkuriikkisen siveltimen.


Miehen vaatetus oli jotenkin vaikea rakentaa. Se johtuu ehkä vartalon muodosta, käsivärret ja alaraajat ovat ihan tikkulaihat mutta rintakehä ja pää on valtava suhteessa muuhun vartaloon. Hiukset on sidottu kiinni mustalla silkkinauhalla.


Laitanpa tähän vielä pari kuvaa keittiöstä. Jospa tässä kuvassa erottuisi paremmin tuo hellan takana oleva muuri:

Ja tässä tarkemmin kuvattuna tuo nurkkauskin ja hylly tavaroineen:



Koko talon varustus kaipaa edelleenkin lisää pikkusälää, vaikka muuttolaatikkoon näitä juttuja pakatessani tuntui että tätä pikkuroinaakin riittää loputtomiin. Oih ja voih, kun olisi enemmän sitä aikaa.

Kalmankujalaisten keittötä on kohdeltu taas viime päivinä (viikkoina?) kovin ottein. Kaikki lähti siitä, kun aikani tuumailtuani päätin, että nyt keittiön lattia menee vaihtoon ja tilalle tulee sopivan nuhruinen laattalattia. Viime postauksessa esitellyn potentiaalisen kylpyhuoneen lattia saa siten pysyä ennallaan, siihen kun olen kovin tyytyväinen enkä raaski repiä sitä pois. Näin ollen nyt pääsin vihdoin kokeilemaan tällaisen laattalattian tekoa. Wuhuu. Eipä siinä muuta tarvinnut, kuin alkaa repiä huolellisesti liimattuja lattiarimoja irti. Ne todella olivat kiinni, olin kaatanut väliin varmasti pullollisen liimaa, sillä niiden mukana lähti myös seinistä panelit ja osaltaan tapetitkin. Loppujen lopuksi kynsin ja mattopuukon avulla revin ne väkisin irti ja totesin, että ei se nyt pelkkä lattian vaihto riitä. Ihan kuin 1:1 remontissakin, yksi korjauskohde johtaa aina toiseen. Päädyin tekemään uuden muurin hellan taakse, josta tuli nyt melkolailla aidon näköinen, rosoinen ja rapatun näköinen :) Lisäksi paneloin + tapetoin takaseinän uudelleen. Nyt kun tuota keittiötä katselee ja ennenkaikkea vertaa vanhaan, niin huomaa että vaivannäkö kannatti.

Jeejee, ensimmäistä kertaa otin yhden vaihekuvan lattian teosta. Pahvia pahvin päälle.


Tältä täällä nyt näyttää! Muuri on rappailtu ihan oikeaoppisesti pikasiloitteella ja sotkettu asiaankuuluvasti. Nyt on muurissa peltikin. (ei vaan oikein kuvasta näy...)

Hopealla silaistu teeastiasto on koresti esillä pöydällä. Se on menossa olohuoneeseen, kunhan siellä vähän paikat selkiintyy.

Kattoon on tarkoitus ripustella lisää "kimppuja". Kuivattelen kasveja sitä varten. Kissat tahtoo vaan repiä ne aina ennen kuin ne ehtii kuivahtaa. Varsinaisia hortonomeja.

Pesuallas oli tarkoitettu alunperin erääseen toiseen projektiin, mutta ajattelin sen kuitenkin sopivan myös Kalmankujalaisille. Eli tästä lähtien juoksee vesi Kalmankujallekin.



Ihan vertailun vuoksi laitan tähän lopuksi kuvan siitä mistä lähdettiin:

Äkkiseltään eroa ei ehkä juuri huomaa, mutta kyllä siellä paljon on tapahtunut. Siitä vain virheitä etsimään. :)

Vihdoin ja viimein koko karmea muutto on ohitse ja pääsee nauttimaan kesäloman rippeistä. Kaksi päivää siitä on jäljellä, ei siis järin paljon, mutta jos edes sen verran saisi hermojaan lepuutettua tänäkin kesänä ennenkuin taas alkaa se koulu-työ-työ-koulu-pyöritys.

Ensimmäisenä rakentelin eilen pienet rappuset kulkemaan vanhasta talosta laajennusosaan, se kun on hieman alempana. Tässä heti alapuolella näkyy sitten se muutos julkisivussa. Jo nyt häiritsee se, että tuossa uudessa osassa ei ole ikkunaa, mutta muutoin talo näyttäisi nyt tasapainoisemmalta. En ole vielä maalannut ihan lopulliseen kuosiinsa laajennusosaa, joten se on hieman eri värinen. Toisaalta tarkoitus on jatkaa pihamaata koko edustan levyiseksi ja vasemmalle puoliskolle tehdä isohko puu, joten ikkuna jäisi vain piiloon.


Tässä kokonaiskuvaa etuovi auki... ja pikkuapulainen oli tänään aktiivisesti mukana. :) (eikä niin kovin pikkuinen enää, alkuun se mahtui melkein seisomaan noissa huoneissa)


Siinä ne pienet rappuset. Sopisi ehkä pieni kaide vielä siihen vierelle?


Huoneen käyttötarkoitus on vielä hämäränpeitossa. Aluksi ajattelin siitä vessaa, mutta enää en ole varma siitäkään.Kokonsa puolesta se siihen kyllä sopisikin, mutta se tietäisi taas sitä, että lattialaudoitus pitäisi repiä irti.



Ikkunaan on tulossa vielä samanmoiset lasit kuin on muissakin huoneissa. Kylpyhuone-ajatusta pyörittelen mielessä kyllä paljon, mutta mietin että miten kummassa teen siitä tarpeeksi synkän. Valmiit iloisenvalkeat kalusteet eivät oikein sinne sellaisenaan sovi.


Ja sitten.... Isilrahilta tipahti tällainen haaste:
1.Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3.Selitä kuva.
4.Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Ja kas kummaa, neljännessä kansiossa säilytän mussukoideni yhteiskuvia. Ehkä tästä näkee, että on tilanne päällä taas. Tuosta kuvaushetkestä on jo toki aikaa, pentu on kasvanut sen verran että tekee tiukkaa mahtua ikkunan väliin. Tästä tuli hauska kuvasarja, mutta ehkä sitä samaa iloa niistä ei kuitenkaan irtoaisi vieraille silmille, joten loput jäänee omaksi ilokseni... :)

Taas kerran olen niin tylsä etten haasta ketään erityistä, tämä on pyörinyt jo ainakin niissä blogeissa joita tiiviimmin seuraan, joten en terrorisoi enempää.

Juttu on nyt niin, että meikäläisen viime viikot ovat olleet aikas kiireistä aikaa... Olen harrastanut pienimuotoista matkailua, mutta enimmäkseen koittanut saada muuttoa eteenpäin ja kaikki askarteluvermeetkin ovat näin ollen laatikoiden uumenissa, ainakin suurin osa. Kädet ovat melkein kuin sidotut, siltä se ainakin tuntuu, mutta näin mennään parisen viikkoa... Kalmankujan laajennusosa on vieläkin hieman vaiheessa, sinne kun pitäisi portaat asentaa, mutta toivon että heinäkuun viimeisellä viikolla olisi jo otollinen aika alkaa saattaa sitä projekia loppuun ja palata tänne kuvapäivitysten kera. Että semmoista on luvassa!


Voi tätä autuasta tyhjyyttä. Tuo yksi olohuone on kutakuinkin samaa kokoluokkaa kuin nykyinen koko asuntoni + kaikki edelliset yksiöt. Toivon että se pysyykin avarana ainakin vähän aikaa. Tiedän kuitenkin, että luonteenlaadulleni ei pitemmän päälle sellainen onnistu, maailmassa kun on aivan liikaa kivaa roinaa... :)

Täällä käy varmaankin nyt huomattavasti vähemmän ihmisiä katsomassa kuin normaalisti, mutta ei se mitään, esittelen päivän kuvasaaliin siitä huolimatta! Koska tässä nyt on ollut pari päivää vapaata ja aikaa siis mielin määrin käyttää miten huvittaa, olen katsellut noin sata elokuvaa ja askarrellut niin että käsiä alkaa jo pakottaa. Ei oikein noi perinteiset juhannusriennot nappaa, joten tämä on hauskin jussi mun puolesta moneen vuoteen... :)

Se mitä olen sitten tehnyt, liittyy taloon. Rakensin vasemmanpuoleisen lisäsiiven alle huoneen, koska se sopi siihen ja sopivaa rakennusmateriaalia oli kerrankin käytössä. Alunperin siitä syystä tuo lisähuone jäikin roikkumaan vähän tyhjän päälle, koska ei ollut sopivaa levyä tarpeeksi. Lisäksi tykkäsin kokeilla, miltä tuollainen systeemi näyttäisi. No ei näyttänyt hyvältä, talo näytti olevan jokseenkin epätasapainossa, vaikka idea oli ihan hauska. Nyt se on kuitenkin korjattu. Monen tunnin puurtamisen ja hiustenrepimisen jälkeen vaikein osuus on valmis. Vielä pitäisi tehdä muutama porrasaskelma ja laittaa listoja paikallaan + tehdä taas yksi ikkuna. Näin ollen kuvia tulee vasta myöhemmin, en oikein osaa harrastaa vaihekuvia, vaikka muiden blogeissa niitä onkin kiva katsoa.

Tällä kertaa se päivän kuvasaalis onkin yhdestä pöydästä, joka on unohtunut laittaa näytille. Siinä on alla valmiiksi sorvatut jalat, joten tämä oli nopeahko tehdä. Ajattelin sitä makuuhuoneeseen tuollaisena kampauspöytänä tai jonain sellaisena. Voihan siinä kirjoitella kirjeitäkin. ;) Kirja ja pikkuinen puteli/maljakko on itsetehtyjä, muuten valmistavaroita (surpriiis...). Jakkara on päällytetty sametilla ja reunaan sipaistu pätkä koristenauhaa.
 



Ja sitten, kauan sitten lupaamani "paremmat" kuvat tästä kenties onnistuneimmasta itsetehdystä kalusteesta, nojatuolista. Laitoin sille kaveriksi (myös itsetehdyn) divaanin, jottei se olisi niin orvon näköinen. Tein ihan tätä varten huoneen tapaisen tilan, jossa näitä kalusteita ja muita pikkujuttuja voi vastaisuudessa kuvailla. Ei näy taustalla mitään häiritsevää ja valkoinen väri antaa kuviin vähän valoa.




Vielä oikein lähiotos. Aika muhkea kaveri. Harmi ettei jalat näy nyt tässä taaskaan, minä kun olen niin tyytyväinen niihin. Helmistä ja grillitikusta tein semmoset astetta hienommat kannattimet siihen.

Jeps, tämä lähtee tästä loitsimaan broilerisuikaleista jotakin syötävää. Aika hauskaa, että syödään kissojen kanssa usein samaa ruokaa. Ensin ne saa osansa paketista raakana ja lopuista minä teen itselleni syötävää. :P (maustamattomasta lihasta on siis kyse, ei hätää)

Olen kaipaillut jo pitkään talooni kaukoputkea, joka seisoisi omilla jaloillaan. Päätin yrittää tehdä sellaisen itse ja tässä näkyy ensimmäinen kokeiluversio. Tarkoitus oli tehdä siitä vähän "kummallisen" mallinen, ei siis ihan suora, mutta se oli vaikeampaa kuin olin ajatellut. Lisäksi tavoitteena oli saada siihen antiikkinen ulkonäkö. Kuvat ovat huonoja, koska kamerani makro ei ihan riittänyt tähän tarkoitukseen ja tarkennus osuu lähinnä takana olevaan seinään ja väritkin ovat hieman vääristyneet. Ehkä näistä jotakin selvää silti saa...?





Putkesta näkee läpi ihan niinkuin kaukoputkista oikeastikin (tosin se ei sentään suurenna). Harmi etten onnistunut saamaan siitä kuvaa. Ehkä pitäisi lainata taas siskolta kameraa...

Omassa henk.koht. elämässäni tapahtuu pian muutoksia, sillä kutakuinkin kuukauden kuluttua minulla on edessä muutto toiseen asuntoon, kun onnekseni satuin löytämään budjettiini sopivan isomman asunnon. Asuinneliöt todella tuplaantuvat nykyisestä 30:sta 60:n, mutta asuinkustannukset eivät onneksi nouse ihan samalla tavalla, siedettävät 65 euroa. :) Olen niiiin kyllästynyt elämään ahtaasti, vaikka se kuinka halvemmaksi tulisikin. Vihdoin ja viimein minullakin on ihan erilliset keittiö, olohuone ja makuuhuone, eikä kaikkea ympätty samaan koppiin. Nyt hymyilyttää oikein leveästi. :)

Niin pääsi ikkuna-urakka vauhtiin ja kaikki on vihdoin valmiita. Jokainen ikkunaristikko on yksitellen pätkäisty ja sovitettu paikalleen. Eivät nämä miltään huikean hienoilta ja erikoisilta näytä, mutta ovatpa ainakin ikkunoissa ruudut, ihan kuten aikoinani tätä taloa aloittaessani haaveilin. Tämä tönönen on muuten pian kaksi vuotias, tosin edelleen erittäin keskeneräinen. En tiedä pitäisikö sen olla valmiimpi kuluneeseen aikaan suhteutettuna, tuntuu vaan että monet muut harrastajat ovat paljon aikaansaavampia. :)

Niin joo, kaareva ikkuna on edelleen tekaistu kalvoväri-ristikoilla, jos se ei tuosta kuvasta ilmene? Muutenkin sitä katseltuani totesin, että paremminkin sen voisi tehdä. Ehkä on vain ostettava sitä balsaa. Kesälomalla kun on tarkoitus taas kipaista Helsingin päässä, niin luonnollisesti askarteluhärpäkettä on rahdattava mukaansa niin paljon kuin matkakassa antaa myöden.



Sisäpuolelta ikkunat näyttävät tässä kuvassa ainakin aika... ööö... epämääräisiltä? Voin kuitenkin vakuuttaa, että ei ne noin kamalat ole. Kieltämättä olisi kiva, jos viitsisi askarrella ristikot myös sisälle, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan ihan pian.

Kovin ovat synkät ikkunat uutenakin, mutta Kalmankujalaisille nämä kelpaavat oikein hyvin. Valmistaja ei anna minkäänlaista takuuta siitä, kestääkö nämä 20 vai 40 vuotta, tai edes viikkoa, mutta Kalmankujan tyyliin ainakin sopivat. Pikkuisen kiiltoa pitää saada pois, mutta muuten ovat ok. Tosin toistaiseksi valmiina ovat vain tässä nähtävät kaksi ikkunaa, joten yläkerrassa mennään vielä melko vilpoisissa tunnelmissa tovi.



Talossa oli jonkinlaiset ikkunat etupuolella ennen tätäkin, mutta en pitänyt alkuunkaan kalvoväreillä tehdyistä ikkunaruuduista. Vähän olivat säälittävän, ja ennenkaikkea muovisen näköiset. Tarkoitus olisi puuhailla kaikkiin seitsemään normi-ikkunaan tällaiset, ja hienoa olisi keksiä myös keino tehdä siihen yhteen keskellä olevaan kaarevaankin ikkunaan oikeat (koristeellisemmat) pokat. Kenties pahvista? Mielessä kävi myös softis-levy, sitä olisi ainakin helppo työstää jos jonkinlaisiin kuvioihin. Balsasta saisi toki myös, mutta sitä ei käytettävissä ja se maksaakin jo jonkin verran + harmittaisi jos se menisikin pilalle. Haluan edelleenkin pitää tämän harrastuksen kustannukset minimissä. Niin tai näin, oli taas pitkästä aikaa kiva palata näiden askarteluiden pariin. Kesäloma (koulusta) alkoi tosiaan vajaa viikko sitten ja vasta nyt alkaa mieli rauhoittua ja uskoa, etten ole unohtanut mitään oleellista, voisi siis jo rentoutua. Meikäläisen työ ei onneksi vaadi juurikaan keskittynyttä aivotyöskentelyä, sitä on tehnyt jo tarpeeksi kauan, ettei enää tarvitse. :) Mutta silti, tulispa jo se loma-loma!

Piti jatkaa sitä toisen ei-niin-synkän talon rakentamista, mutta nyt on vaihteeksi sellainen olo, ettei siitä tule mitään. Synkistely tuntuu niin paljon kotoisammalta, joten kuulumisia kuullaan luultavasti vain Kalmankujan edistymisestä tässä tulevien viikkojen aikana. Vierastan jotenkin valkoista maalia, vaaleanpunaisia kukkakuvioita ja söpöjä brodyyrejä ja pitsejä omissa jutuissani. Vaihtelun vuoksi halusin kokeilla jotakin vähän herttaisempaa nukkis-tyyliä, mutta kokonaan en sellaiseen voisi siirtyä. Nounou... :)

Hei, taas kerran minulla ei oo kerrassaan mittään erityistä kerrottavaa. Mitään en oo tehny... paitsi lukenut hulluna tentteihin, joita on siunaantunut tähän keväälle ihan kohtuullinen määrä. Odotan kuola suunpielistä valuen kesäkuuta, kun koulu loppuu hetkeksi. Silloin ehtii taas askarrella! :) Varsinainen kesäloma alkaa vasta kesäkuun viimeisenä päivänä, joten siihen on vielä tovi aikaa, mutta melkein lomaa on sekin, että voi käydä pelkästään töissä.

Nyt voisin ainakin vastata Lupescun perheeltä tulleeseen haasteeseen:
"Valitse kolme vastausta jokaiseen kohtaan. Kun olet täyttänyt tämän, voit haastaa kolme muuta bloggaajaa."
Tämä juttu tuli nyt kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, elokuvat ovat mielestäni ihan parasta viihdettä, katsoi niitä sitten kotonaan tai oikein leffateatterissa. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tulee käytettyä harvemmin, on niin harmillisen kallista lystiä. Yhden leffalipun hinnalla (meilläpäin 9e/lippu) ostaa melkein elokuvan kuin elokuvan dvd:llä, jos malttaa hieman odottaa ja olla kärsivällinen. Tosin mikään ei silti voita sitä lumoa, joka teatterissa on. Mutta asiaan...

1. Tunnelmaltaan vahvimmat näkemäsi elokuvat?

Vuosi nuoruudestani - Siitä on jo aikaa, kun näin tämän elokuvan, mutta se on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Olen kamppaillut omien masennusteni kanssa niin tuskallisen kauan, että se tuntuu hipovan hulluutta, joten tunnen jollain lailla yhteenkuuluvuutta elokuvan henkilöiden kanssa.
Tulikärpästen hauta - Piirrosanimaatio, joka saa vedet silmiin. Surullinen, mutta jollain tavalla silti toiveikas loppu.
Henkien kätkemä - Ei niinkään järkyttävä, vaan hyvällä tavalla vaikuttava teos, jonka olen katsonut noin 30 kertaa. Haluan palata sen pariin aina uudestaan ja uudestaan, koska aina sama hyvänolon tunne valtaa minut heti ensimmäisten kuvien jälkeen. Oih..

2. Mikä elokuvahahmo haluaisit olla, edes hetken?
Surkeiden sattumusten sarjan Kreivi Olaf, koska se asuu niin hienossa talossa!
Amelie, koska se on niin söötin näköinen ja asuu myös ihanassa asunnossa. :)
Forrest Gump, koska hän jos kuka osoittaa, että elämässä voi pärjätä olematta nerouden huippu.

3. Minkä elokuvan olisit jättänyt katsomatta, jos olisit tiennyt paremmin?

Lähes kaikki kauhuelokuvat voidaan lisätä tähän. Mielikuvitus laukkaa aina liian vinhasti sellaisen katsomisen jälkeen. Inhoan sitä tunnetta, kun ei uskalla yöllä raottaa yhtään peittoa päältään, saati sitten käydä vessassa, koska joku varmasti tulee sängyn alta ja nappaa nilkasta kiinni.
Unelmieni sielunmessu, koska järkytyin nuorempana ihan liikaa sen yhdestä kohtauksesta, jonka vahingossa näin.
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, koska elokuvan tekijät olivat ilmeisesti niin pöllyssä filmatessaan, että se saa huonon olon katsojallekin. Ja vielä muka komedia..?

Siinä niitä...


Ostin kodin piristykseksi tuollaisen ruukussa kasvavan auringonkukan, mutta lehdet ovat saaneet viikon aikana oudon näköisiä muotoja. Kyseessä ovat kuitenkin vähän isommat tuholaiset, sillä nämä kotini pikkuleijonat ovat ahkeraan maistelleet lehtiä, vaikka niillä omakin heinäpurkki olisi, jota on oikein lupakin syödä. Kyllä minä tämän tiesin, mutta olin taas toiveikas. Ehkä ne kattiset vielä kyllästyisi tähän, ennenkuin on jäljellä pelkkä varsi...

Huhtikuu tais näemmä mennä jo menojaan... tuskin huomasinkaan sen olleen täällä. Askartelin vain muutamia juttuja, enkä syystä tai toisesta tullut laittaneeksi mitään tänne. Voi harmi, minä kun halusin laittaa tänne joka kuukausi edes yhden postauksen! Nyt sivupalkkiin tulee ikävä lovi maaliskuun ja toukokuun väliin, byääh. Olen ollut niin kuoleman väsynyt, että välillä on pitänyt nipistää itseään että tietää olevansa elossa. Mielessä risteilee juuri nyt paljon asioita ja suunnitelmia, jotka ulottuvat ensi vuodelle saakka ja pidemmällekin. Alkaa olla aika päättää elämälle jokin lopullinen suunta, sillä tunnen olevani nyt siinä pisteessä, että jahkailu on ohi, mutta ei siitä nyt sen enempää. Esittelenpä sen sijaan tässä näitä aikaansaannoksiani!


Tekeillä on tällä hetkellä toinen projekti Kalmankuja-talon lisäksi. Sitä varten tein tämmöisen hellan kaikesta aineksesta mitä löytyi. Väri on aiempaa vaaleampi, ja paljastettakoon sen verran, että tuleva talokin tulee olemaan kaikkea muuta kuin synkkä.

Lisäksi tarvittiin keittiöön pesuallas, joten kasasin sellaisen ja jälleen siitä mitä sattui löytymään. Yksi jalka jäi vinksottamaan liikaa sivulle, joten se pitää vielä korjata.

Tästä hanasysteemistä tuli yllättävän kiva. Valmiita hanoja ei ollut, joten piti kehitellä sellainen itse.

Lopuksi kuva tekemästäni uudesta sängystä. Malli ei ole mitenkään erikoinen, mutta ihan kiva ja täysin tarkoituksenmukainen tulevaan projektiin. Nupit pitäisi tosin vielä värittää kultamaalilla ja lakata koko komeus, niin saattaisi näyttää etäisesti messinkisängyltä. :)

Meinasin jo unohtaa - poissaollessani Wednesday oli jättänyt haasteen:
"Haaste ei käsittele faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."
...ja kaikki tietysti kirjoittaa 10 juttua.

Tämä on siitä vähän hankala, että en oikeasti välttämättä halua tulla tunnistetuksi, mutta kokeillaan...
1. Olen t-paita ja farkut-tyyppiä, ja suosin pukeutumisessani mustaa + hiukkasen violettia ja punaista väriä.
2. En omista yhtään hametta tai mekkoa.
3. Minulla on ruskeat silmät ja tumma pitkä tukka, joka joko keikkuu iloisesti poninhännällä tai on sidottu monimutkaiselle nutturalle.
4. Käytän meikkiä vain vähäsen, enkä ihan aina sitäkään.
5. En katso juuri koskaan ihmisiä suoraan silmiin. Se johtuu toisesta silmästäni jolla en näe, ja joka välillä karsastaa ilman että huomaan sitä itsekään. Käytännössä olen yksisilmäinen!
6. En pidä korkokengistä, mutta sen sijaan tennareita rakastan. :)
7. En yleensä pidä shoppailusta, ellei mennä askartelu- tai taidetarvikeliikkeeseen. Kirjakaupat, kirpputorit, levykaupat ja puutarhamyymälät käy myös, niissä ei pitkästy.
8. Yleisesti ottaen viihdyn vapaa-ajalla parhaiten kotona omissa oloissani, minua ei näy siis iltariennoissakaan tai kaupungin yöelämässä.
9. Silloin tällöin teen kävelyretkiä vanhoissa puutalokortteleissa ja mietin millaisia ihmisiä niissä asuu.
10. Minusta on hauska tarkastella ihmisiä, etenkin jos he eivät tiedä olevansa tarkkailun kohteena.

Siinä niitä, aika hankala loppuviimeksi on keksiä mitään "tuntomerkkejä"... näillä merkeillä sitä tunnistamisen pelkoa tuskin on olemassa ja hyvä niin. Kaikesta päätellen olen kyllä aika tylsä tapaus. :) Palataan!